Kyllästyin täysin postikorttiprojektiini ja toteutin sitten tällaisen aika randomin projektin. Lähetin jälleen kirjeen jollekulle, jonka osoitteen olen jostain lähteestäni siepannut.
Koska olen opiskellut italiaa nyt viisi kurssia, päätin laittaa kielitaitoni koetukselle ja kirjoitin koko kirjeen italiaksi nettisanakirjan avulla. Minulla ei ole aavistustakaan osaako vastaanottaja italiaa, mutta jotenkin tuntuu että ei osaa. Mutta ei se mitään, ehkä hän tykkää käyttää Google kääntäjää.
Kyseiseen kirjeen vastaanottajaan tutustuin rippileirillä pari vuotta sitten. Tyyppi asusteli samassa kämpässä kuin minä, ja pidin häntä aika kiintoisana, joskin vähän pelottavanakin tyyppinä. En kuitenkaan koskaan tutustunut sen paremmin ja minulle jäi vain kämppikseni täyttämät ystäväkirjan sivut. Mutta ei se mitään, nyt hän ei ainakaan aavista mitään kirjeen lähettäjästä.
Itse kirjeessä selitin jotain arvoituksellista, selitin lisää randomia ja kerroin hienon elämänohjeen suoraan Améliesta, satun nimittäin tietämään että vastaanottaja pitää kyseisestä leffasta. Laitoin mukaan myös melko suoran maininnan tästä blogista, mutta en osoitetta. Ahkeralla salapoliisintyöllä kirjeen vastaanottaja saattaa saada minut kiinni!
Ehkä ensi kerralla kirjoitan viisisivuisen romaanikirjeen englanniksi. Vai niin, tästä tuleekin uusi projekti tänne blogiin: kielitaitokirjeet.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
