lauantai 4. joulukuuta 2010

Joulukalenteri 2010, luukut 8-14

Lähetin luukut jo eilen että ne varmasti ehtivät perille pitkästä viikonlopusta huolimatta. Olisi kamalaa jos uhri saisi kokea täysin joulukalenterittoman päivän. Aika mielikuvituksettomia osa noista, mutta tällä kertaa luukut oli ihan sieviä:

8. Joulutortun muotoon taiteltu paperinpala, taustapuolella jotain ihan järjetöntä selitystä joulutortuista.


9. Paperinen lumihiutale johon piilotettu salaviesti "Laita tämä ikkunaan"


10. 5 hienoa juttua -lista, mukana esimerkiksi sokeriton suklaa.


11. Selitystä koulun itsenäisyyspäivätanssiaisista joissa sekä uhri että minä biletimme.


12. Arvaa kuka -tyylinen arvoitus eräästä lukion opettajasta.


13. Edellisen viikon luukkuun viittaava "Kävitkö jo kirjastossa?" - lappu. Ihan siltä varalta jos uhri ei muista.


14. Runollinen ja kauniin tekotaiteellinen "Oletko huomannut, että" -lappu, jossa lueteltiin jänniä asioita jotka kannattaa huomata ympäristössään. 

Ensi viikolla lähetän varmaan jo kaikki loput luukut, myös viimeisen kirjeen jossa joko selitän tai en selitä keneltä kalenteri oli . En vielä tiedä ollenkaan mitä teen. Hui.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Operaatio joulukalenteri 2010 virallisesti aloitettu!

Oho, joulukuu ihan kohta. Tänään lähetin joulukalenterin ensimmäisen osan tämän vuoden uhrille, joka muuten ehti vaihtua viime postauksen jälkeen. En edelleenkään taida paljastaa uhrista kamalasti, mutta voin sanoa että minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan koko tyypistä.

Tällä kertaa paransin vähän luukkujen ulkonäköä, mutta ette ikävä kyllä näe taaskaan kuvia, sillä posti vei kuoren jo pois. :(

Ensimmäiset seitsemän luukkua tässä:

1.
Hei! (älä avaa muita lappuja)

Tämä on uuden joulukalenterisi ensimmäinen luukku. Tästä päivästä lähtien kahteenkymmenenteenneljänteen päivään asti voit joka aamu kurkata yhteen luukkuun joista seitsemän ensimmäistä on tässä kuoressa.

Yllättävää joulukuuta, muista syödä mandariineja!

2.
Tänään kirjoita viesti ja sujauta se tuntemattoman kaappiin.
Esim. ”Tämä on kaappiyllätys!”

3.
Le sens de la vie c'est l'amour?

4.
Tänään - opettele moonwalk.

5.
Kuka on linnan juhlien 42. kättelijä? Tarkkaile.

6.
Ensi keskiviikkona kannattaa käydä kaupunginkirjastossa ja katsoa Douglas Adamsin kirjojen taakse. Saatat yllättyä!

7.
PostSecret on paikka jossa kaikki tietävät toisistaan kaiken. Lähetä oma korttisi koska sinäkin olet tärkeä.



Vähän randomeja, mutta anteeksi kun minun piti lukea kokeisiin. (seliseli) Jospa se tyyppi kuitenkin yllättyisi, se olisi niin hienoa.
Saa keksiä luukkuja tähän kalenteriin, olen vähän tyhjäpäinen nyt.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Oho, kohta on joulu!

Tai siis on siihen vissiin vielä aika kauan mutta uuteen joulukalenteriprojektiin enää kuukausi.

Olen koko kuluneen syksyn miettinyt uhria tämän vuoden joulukalenteriprojektiin: olen kytännyt, kysellyt, vakoillut ja googlettanut kun olen muulta elämältä ehtinyt. Olen tällä hetkellä jo aika varma tulevasta kohteestani, tosin taidan vielä tarkkailla kyseistä henkilöä koulun käytävillä.

Koska aikaa on vielä ruhtinaallisesti projektin suunnitteluun, ajattelin haastaa muitakin mukaan! Olisi ihan mieletöntä, jos joku muukin toteuttaisi joulukalenteriprojektia omalla tyylillään ja ehkä myös kertoisi täällä kuulumisia aina välillä. Idea on helppo: etsikää uhri (mummo, random, kaveri, ex, naapuri) ja lähettäkää tyypille joulukalenteri (myös 1 luukku/viikko on ihan hyvä idea) postissa. Tulkaa mukaan!

Niin, anteeksi tämä valtava päivitystauko, ajatukseni ovat olleet hieman muualla.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kirje Tylypahkasta 2010

Koska edellisvuotinen kirje tylypahkasta -projektini oli menestyksekäs ja hauska, toteutin sen myös tänä vuonna. Tällä kertaa löysin pitkien etsintöjen jälkeen itselleni juuri sopivan uhrin: Jonna (nimi muutettu) on erään jo ala-asteelta löydetyn kaverini pikkusisko, joka teemaan sopivasti on 11-vuotias. Velhomaailmassahan kutsu Tylypahkaan lähetetään aina sinä vuonna kuin henkilö täyttää yksitoista vuotta. Sain tosiaan Jonnan isosiskon mukaan juoneen, eikä Jonna saa koskaan tietää mistä sai kirjeen, ellei sitten joskus tulevaisuudessa törmää tähän blogiin. Koska uhrin perhe on tuttu ja asuu tutulla kylällä, ei osoitteen etsiminen ollut vaikeaa.

Edelliseltä kerralta tuttuun tapaan varjäilin vähän paperia pergamentiksi kahvilla ja sitten tulostin koneelta tutun tekstin. Tosin tällä kertaa vanhaa tekstiä oli hieman muuteltava, sillä Tylypahkan pitkäaikainen rehtori Albus Dumbledore sattui kuolemaan tässä vähän aikaa sitten ja Minerva McGarmiva astui hänen tilalleen, joten nimet oli kirjeestä muutettava. Muuten säilytin tekstin samana kuin täällä.

Kirje oli perillä jo parin päivän päästä ja taitavan vakoilijakaverini (eli uhrin isosiskon) avulla sain kuulla Jonnan reaktiot hyvin pian. Koska Jonna kuuleman mukaan on hieman skeptikko, ei hän tainnut aivan heti uskoa kirjettä aidoksi. Sisarukset olivat tainneet ihmetellä miksi McGarmiva lähetti postia, mutta Jonnan fiksu sisko (9), oli aitona potteristina keksinyt että Dumbledore on todellakin kuollut. Sisko taisi olla vähän pahoillaan että ei itse saanut kirjettä, mutta eihän velhokouluun alaikäisenä pääse, mutta ehkä ensi vuonna onnistaa. Spekulaatioita kirjeen lähettäjästä oli myös Jonnan kotona esitetty, ehdokkaana oli esimerkiksi eräs alakoulun opettaja. Sitä ei tosin tiedetä, minne Jonna lähettää vastauksensa kutsuun, pöllöpostilla tietenkin.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Saluti dall'Italia!

Kyllästyin täysin postikorttiprojektiini ja toteutin sitten tällaisen aika randomin projektin. Lähetin jälleen kirjeen jollekulle, jonka osoitteen olen jostain lähteestäni siepannut.

Koska olen opiskellut italiaa nyt viisi kurssia, päätin laittaa kielitaitoni koetukselle ja kirjoitin koko kirjeen italiaksi nettisanakirjan avulla. Minulla ei ole aavistustakaan osaako vastaanottaja italiaa, mutta jotenkin tuntuu että ei osaa. Mutta ei se mitään, ehkä hän tykkää käyttää Google kääntäjää.

Kyseiseen kirjeen vastaanottajaan tutustuin rippileirillä pari vuotta sitten. Tyyppi asusteli samassa kämpässä kuin minä, ja pidin häntä aika kiintoisana, joskin vähän pelottavanakin tyyppinä. En kuitenkaan koskaan tutustunut sen paremmin ja minulle jäi vain kämppikseni täyttämät ystäväkirjan sivut. Mutta ei se mitään, nyt hän ei ainakaan aavista mitään kirjeen lähettäjästä.

Itse kirjeessä selitin jotain arvoituksellista, selitin lisää randomia ja kerroin hienon elämänohjeen suoraan Améliesta, satun nimittäin tietämään että vastaanottaja pitää kyseisestä leffasta. Laitoin mukaan myös melko suoran maininnan tästä blogista, mutta en osoitetta. Ahkeralla salapoliisintyöllä kirjeen vastaanottaja saattaa saada minut kiinni!

Ehkä ensi kerralla kirjoitan viisisivuisen romaanikirjeen englanniksi. Vai niin, tästä tuleekin uusi projekti tänne blogiin: kielitaitokirjeet.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Postikorttiprojekti, randomia taas

Oho, olen vähän niin kuin unohtanut koko projektin pitkäksi aikaa. Mutta tänään oli taas oikea fiilis ja päätin valmistella kortin lähetettäväksi huomenna.

Tämä on kyllä yksi kivoimmista korteista tähän asti. Valitsin kortin, missä on kuva muumipeikosta ihailemassa merihevosia. Ne jotka ovat lukeneet sen Muumipappa ja meri -kirjan saattavat tietää. Yritin etsiä sitä kuvaa jostain mutta en löytänyt, anteeksi. Kuitenkin, oikein nätti kortti.

Tekstissä pidin muumiteeman ja kirjoitin korttiin "jos maailma muuttuu muhennokseksi, on Hemulista ehkä hauskempaa, ettei hän tiedä siitä etukäteen. - Nuuskamuikkunen". Minusta vähän tuntuu että kortin saaja hämmentyy, onhan tuo aika uhkaava teksti. Maailmahan voi vaikka muuttua muhennokseksi Niin, en tiedä itsekään kuka tämän kortin saa. Puhelinluettelot ovat oikein hauskoja.

Voi miten hauskaa olisi jos tämän kortin vastaanottaja olisi kiva tyyppi ja laittaisi tämän seinälleen.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Postikorttiprojekti, jihuu

Tänään lähetetty kortti taisi olla kolmas -eikun neljäs- postikorttiprojektikortti. Ahkera vakoilijakätyrini hankki viimein minulle kauan kaipaamani osoitteen ja heti saatuani sen tietooni eilen illalla aloin miettiä jotain mieletöntä korttia.Tämänkertainen kohteeni on tuolta lukiolta joku random tuttu, en oikeastaan tunne tyyppiä juurikaan. Siksi olikin aika hassua että tiesin aika pian millaisen kortin haluan lähettää sille. Kortti valmistuikin siinä vähän ennen puoltayötä.

Ja siitä tulikin ihan loistava kortti, olisi aika sairaan kivaa saada sellainen itse. Kortin vastaanottaja on kyllä onnekas! Löysin loppumattomasta korttivarastostani hienon kortin missä oli sellanen lentäjä ja tosi monta punaista tupaa. Kuulostaa aika omituiselta kuvalta, mutta oli se aika kiva. Sitten tein siihen sellaisen hienon tarinan tekstiksi. En taida kertoa sitä tarinaa, koska se kuulostaisi aika omituiselta tähän kirjoitettuna. Idea oli kuitenkin taas kerran sellainen amélietyylinen "hei elämä on ihanaa". Allekirjoitus kolmiomekkotyttöpiirroksella.

Jonakin päivänä keksin jostain aikaa ja intoa laittaa tänne kuvat niistä korteista.