Tai siis on siihen vissiin vielä aika kauan mutta uuteen joulukalenteriprojektiin enää kuukausi.
Olen koko kuluneen syksyn miettinyt uhria tämän vuoden joulukalenteriprojektiin: olen kytännyt, kysellyt, vakoillut ja googlettanut kun olen muulta elämältä ehtinyt. Olen tällä hetkellä jo aika varma tulevasta kohteestani, tosin taidan vielä tarkkailla kyseistä henkilöä koulun käytävillä.
Koska aikaa on vielä ruhtinaallisesti projektin suunnitteluun, ajattelin haastaa muitakin mukaan! Olisi ihan mieletöntä, jos joku muukin toteuttaisi joulukalenteriprojektia omalla tyylillään ja ehkä myös kertoisi täällä kuulumisia aina välillä. Idea on helppo: etsikää uhri (mummo, random, kaveri, ex, naapuri) ja lähettäkää tyypille joulukalenteri (myös 1 luukku/viikko on ihan hyvä idea) postissa. Tulkaa mukaan!
Niin, anteeksi tämä valtava päivitystauko, ajatukseni ovat olleet hieman muualla.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Kirje Tylypahkasta 2010
Koska edellisvuotinen kirje tylypahkasta -projektini oli menestyksekäs ja hauska, toteutin sen myös tänä vuonna. Tällä kertaa löysin pitkien etsintöjen jälkeen itselleni juuri sopivan uhrin: Jonna (nimi muutettu) on erään jo ala-asteelta löydetyn kaverini pikkusisko, joka teemaan sopivasti on 11-vuotias. Velhomaailmassahan kutsu Tylypahkaan lähetetään aina sinä vuonna kuin henkilö täyttää yksitoista vuotta. Sain tosiaan Jonnan isosiskon mukaan juoneen, eikä Jonna saa koskaan tietää mistä sai kirjeen, ellei sitten joskus tulevaisuudessa törmää tähän blogiin. Koska uhrin perhe on tuttu ja asuu tutulla kylällä, ei osoitteen etsiminen ollut vaikeaa.
Edelliseltä kerralta tuttuun tapaan varjäilin vähän paperia pergamentiksi kahvilla ja sitten tulostin koneelta tutun tekstin. Tosin tällä kertaa vanhaa tekstiä oli hieman muuteltava, sillä Tylypahkan pitkäaikainen rehtori Albus Dumbledore sattui kuolemaan tässä vähän aikaa sitten ja Minerva McGarmiva astui hänen tilalleen, joten nimet oli kirjeestä muutettava. Muuten säilytin tekstin samana kuin täällä.
Kirje oli perillä jo parin päivän päästä ja taitavan vakoilijakaverini (eli uhrin isosiskon) avulla sain kuulla Jonnan reaktiot hyvin pian. Koska Jonna kuuleman mukaan on hieman skeptikko, ei hän tainnut aivan heti uskoa kirjettä aidoksi. Sisarukset olivat tainneet ihmetellä miksi McGarmiva lähetti postia, mutta Jonnan fiksu sisko (9), oli aitona potteristina keksinyt että Dumbledore on todellakin kuollut. Sisko taisi olla vähän pahoillaan että ei itse saanut kirjettä, mutta eihän velhokouluun alaikäisenä pääse, mutta ehkä ensi vuonna onnistaa. Spekulaatioita kirjeen lähettäjästä oli myös Jonnan kotona esitetty, ehdokkaana oli esimerkiksi eräs alakoulun opettaja. Sitä ei tosin tiedetä, minne Jonna lähettää vastauksensa kutsuun, pöllöpostilla tietenkin.
Edelliseltä kerralta tuttuun tapaan varjäilin vähän paperia pergamentiksi kahvilla ja sitten tulostin koneelta tutun tekstin. Tosin tällä kertaa vanhaa tekstiä oli hieman muuteltava, sillä Tylypahkan pitkäaikainen rehtori Albus Dumbledore sattui kuolemaan tässä vähän aikaa sitten ja Minerva McGarmiva astui hänen tilalleen, joten nimet oli kirjeestä muutettava. Muuten säilytin tekstin samana kuin täällä.
Kirje oli perillä jo parin päivän päästä ja taitavan vakoilijakaverini (eli uhrin isosiskon) avulla sain kuulla Jonnan reaktiot hyvin pian. Koska Jonna kuuleman mukaan on hieman skeptikko, ei hän tainnut aivan heti uskoa kirjettä aidoksi. Sisarukset olivat tainneet ihmetellä miksi McGarmiva lähetti postia, mutta Jonnan fiksu sisko (9), oli aitona potteristina keksinyt että Dumbledore on todellakin kuollut. Sisko taisi olla vähän pahoillaan että ei itse saanut kirjettä, mutta eihän velhokouluun alaikäisenä pääse, mutta ehkä ensi vuonna onnistaa. Spekulaatioita kirjeen lähettäjästä oli myös Jonnan kotona esitetty, ehdokkaana oli esimerkiksi eräs alakoulun opettaja. Sitä ei tosin tiedetä, minne Jonna lähettää vastauksensa kutsuun, pöllöpostilla tietenkin.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Saluti dall'Italia!
Kyllästyin täysin postikorttiprojektiini ja toteutin sitten tällaisen aika randomin projektin. Lähetin jälleen kirjeen jollekulle, jonka osoitteen olen jostain lähteestäni siepannut.
Koska olen opiskellut italiaa nyt viisi kurssia, päätin laittaa kielitaitoni koetukselle ja kirjoitin koko kirjeen italiaksi nettisanakirjan avulla. Minulla ei ole aavistustakaan osaako vastaanottaja italiaa, mutta jotenkin tuntuu että ei osaa. Mutta ei se mitään, ehkä hän tykkää käyttää Google kääntäjää.
Kyseiseen kirjeen vastaanottajaan tutustuin rippileirillä pari vuotta sitten. Tyyppi asusteli samassa kämpässä kuin minä, ja pidin häntä aika kiintoisana, joskin vähän pelottavanakin tyyppinä. En kuitenkaan koskaan tutustunut sen paremmin ja minulle jäi vain kämppikseni täyttämät ystäväkirjan sivut. Mutta ei se mitään, nyt hän ei ainakaan aavista mitään kirjeen lähettäjästä.
Itse kirjeessä selitin jotain arvoituksellista, selitin lisää randomia ja kerroin hienon elämänohjeen suoraan Améliesta, satun nimittäin tietämään että vastaanottaja pitää kyseisestä leffasta. Laitoin mukaan myös melko suoran maininnan tästä blogista, mutta en osoitetta. Ahkeralla salapoliisintyöllä kirjeen vastaanottaja saattaa saada minut kiinni!
Ehkä ensi kerralla kirjoitan viisisivuisen romaanikirjeen englanniksi. Vai niin, tästä tuleekin uusi projekti tänne blogiin: kielitaitokirjeet.
Koska olen opiskellut italiaa nyt viisi kurssia, päätin laittaa kielitaitoni koetukselle ja kirjoitin koko kirjeen italiaksi nettisanakirjan avulla. Minulla ei ole aavistustakaan osaako vastaanottaja italiaa, mutta jotenkin tuntuu että ei osaa. Mutta ei se mitään, ehkä hän tykkää käyttää Google kääntäjää.
Kyseiseen kirjeen vastaanottajaan tutustuin rippileirillä pari vuotta sitten. Tyyppi asusteli samassa kämpässä kuin minä, ja pidin häntä aika kiintoisana, joskin vähän pelottavanakin tyyppinä. En kuitenkaan koskaan tutustunut sen paremmin ja minulle jäi vain kämppikseni täyttämät ystäväkirjan sivut. Mutta ei se mitään, nyt hän ei ainakaan aavista mitään kirjeen lähettäjästä.
Itse kirjeessä selitin jotain arvoituksellista, selitin lisää randomia ja kerroin hienon elämänohjeen suoraan Améliesta, satun nimittäin tietämään että vastaanottaja pitää kyseisestä leffasta. Laitoin mukaan myös melko suoran maininnan tästä blogista, mutta en osoitetta. Ahkeralla salapoliisintyöllä kirjeen vastaanottaja saattaa saada minut kiinni!
Ehkä ensi kerralla kirjoitan viisisivuisen romaanikirjeen englanniksi. Vai niin, tästä tuleekin uusi projekti tänne blogiin: kielitaitokirjeet.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Postikorttiprojekti, randomia taas
Oho, olen vähän niin kuin unohtanut koko projektin pitkäksi aikaa. Mutta tänään oli taas oikea fiilis ja päätin valmistella kortin lähetettäväksi huomenna.
Tämä on kyllä yksi kivoimmista korteista tähän asti. Valitsin kortin, missä on kuva muumipeikosta ihailemassa merihevosia. Ne jotka ovat lukeneet sen Muumipappa ja meri -kirjan saattavat tietää. Yritin etsiä sitä kuvaa jostain mutta en löytänyt, anteeksi. Kuitenkin, oikein nätti kortti.
Tekstissä pidin muumiteeman ja kirjoitin korttiin "jos maailma muuttuu muhennokseksi, on Hemulista ehkä hauskempaa, ettei hän tiedä siitä etukäteen. - Nuuskamuikkunen". Minusta vähän tuntuu että kortin saaja hämmentyy, onhan tuo aika uhkaava teksti. Maailmahan voi vaikka muuttua muhennokseksi Niin, en tiedä itsekään kuka tämän kortin saa. Puhelinluettelot ovat oikein hauskoja.
Voi miten hauskaa olisi jos tämän kortin vastaanottaja olisi kiva tyyppi ja laittaisi tämän seinälleen.
Tämä on kyllä yksi kivoimmista korteista tähän asti. Valitsin kortin, missä on kuva muumipeikosta ihailemassa merihevosia. Ne jotka ovat lukeneet sen Muumipappa ja meri -kirjan saattavat tietää. Yritin etsiä sitä kuvaa jostain mutta en löytänyt, anteeksi. Kuitenkin, oikein nätti kortti.
Tekstissä pidin muumiteeman ja kirjoitin korttiin "jos maailma muuttuu muhennokseksi, on Hemulista ehkä hauskempaa, ettei hän tiedä siitä etukäteen. - Nuuskamuikkunen". Minusta vähän tuntuu että kortin saaja hämmentyy, onhan tuo aika uhkaava teksti. Maailmahan voi vaikka muuttua muhennokseksi Niin, en tiedä itsekään kuka tämän kortin saa. Puhelinluettelot ovat oikein hauskoja.
Voi miten hauskaa olisi jos tämän kortin vastaanottaja olisi kiva tyyppi ja laittaisi tämän seinälleen.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Postikorttiprojekti, jihuu
Tänään lähetetty kortti taisi olla kolmas -eikun neljäs- postikorttiprojektikortti. Ahkera vakoilijakätyrini hankki viimein minulle kauan kaipaamani osoitteen ja heti saatuani sen tietooni eilen illalla aloin miettiä jotain mieletöntä korttia.Tämänkertainen kohteeni on tuolta lukiolta joku random tuttu, en oikeastaan tunne tyyppiä juurikaan. Siksi olikin aika hassua että tiesin aika pian millaisen kortin haluan lähettää sille. Kortti valmistuikin siinä vähän ennen puoltayötä.
Ja siitä tulikin ihan loistava kortti, olisi aika sairaan kivaa saada sellainen itse. Kortin vastaanottaja on kyllä onnekas! Löysin loppumattomasta korttivarastostani hienon kortin missä oli sellanen lentäjä ja tosi monta punaista tupaa. Kuulostaa aika omituiselta kuvalta, mutta oli se aika kiva. Sitten tein siihen sellaisen hienon tarinan tekstiksi. En taida kertoa sitä tarinaa, koska se kuulostaisi aika omituiselta tähän kirjoitettuna. Idea oli kuitenkin taas kerran sellainen amélietyylinen "hei elämä on ihanaa". Allekirjoitus kolmiomekkotyttöpiirroksella.
Jonakin päivänä keksin jostain aikaa ja intoa laittaa tänne kuvat niistä korteista.
Ja siitä tulikin ihan loistava kortti, olisi aika sairaan kivaa saada sellainen itse. Kortin vastaanottaja on kyllä onnekas! Löysin loppumattomasta korttivarastostani hienon kortin missä oli sellanen lentäjä ja tosi monta punaista tupaa. Kuulostaa aika omituiselta kuvalta, mutta oli se aika kiva. Sitten tein siihen sellaisen hienon tarinan tekstiksi. En taida kertoa sitä tarinaa, koska se kuulostaisi aika omituiselta tähän kirjoitettuna. Idea oli kuitenkin taas kerran sellainen amélietyylinen "hei elämä on ihanaa". Allekirjoitus kolmiomekkotyttöpiirroksella.
Jonakin päivänä keksin jostain aikaa ja intoa laittaa tänne kuvat niistä korteista.
torstai 11. helmikuuta 2010
Postikorttiprojekti, ystävänpäivä
Otin vähän varaslähdön ystävänpäivään ja lähetin jo sen ainoan aikomani kortin.
Lähetin kortin (postsecretin inspiroimana) aivan randomille tyypille. Valitsin äkkiä korttivarastostani disneyprinsessakortin ja kirjoitin siihen epätavallisen laimean ja kliseisen tekstin. Kuitenkin se oli ihan positiivinen, joten ehkä tämä ei ollut ihan täysi fiasko. Sitä paitsi koristelin sen kortin bussissa istuessani kauniisti stabiloilla (niillä ainoilla jotka vielä toimivat) ja allekirjoitinkin jopa. Tosin ei minua siitä allekirjoituksesta tunnista, piirsin siihen nimittäin leijan.
Ei muuta. Ystävänpäivää kaikille.
Lähetin kortin (postsecretin inspiroimana) aivan randomille tyypille. Valitsin äkkiä korttivarastostani disneyprinsessakortin ja kirjoitin siihen epätavallisen laimean ja kliseisen tekstin. Kuitenkin se oli ihan positiivinen, joten ehkä tämä ei ollut ihan täysi fiasko. Sitä paitsi koristelin sen kortin bussissa istuessani kauniisti stabiloilla (niillä ainoilla jotka vielä toimivat) ja allekirjoitinkin jopa. Tosin ei minua siitä allekirjoituksesta tunnista, piirsin siihen nimittäin leijan.
Ei muuta. Ystävänpäivää kaikille.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Inspiraatiota
PostSecret on hieno. On niin siistiä lukea ihmisten juttuja tuolta, varsinkin kun monet postikortit ovat sairaan hienoja.
Tuon kortin ideaa voisin toteuttaakin ihan vähän. Olisi hienoa jos olisi sellainen seinäkartta tästä kaupungista ja siihen voisi merkitä nuppineuloilla menneiden ja tulevien kortinsaajien osoitteet. Omistankohan puhelinluetteloa?
Tämä oli kyllä harvinaisen randompostaus. Kuvat tosiaan tuolta postsecretistä jos kiinnostaa.
Tuon kortin ideaa voisin toteuttaakin ihan vähän. Olisi hienoa jos olisi sellainen seinäkartta tästä kaupungista ja siihen voisi merkitä nuppineuloilla menneiden ja tulevien kortinsaajien osoitteet. Omistankohan puhelinluetteloa?
Tosin toisinaan mietin onko tässä koko projektissa sittenkin kyse vain tästä.
En myönnä!Tämä oli kyllä harvinaisen randompostaus. Kuvat tosiaan tuolta postsecretistä jos kiinnostaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
